keskiviikko 31. tammikuuta 2018

HIIHDON MM-KISAT 2017

Yksi vuoden 2017 kohokohdista oli ehdottomasti Hiihdon MM-kisat, joissa olin työskenetelemässä koulun kautta. MM-kisat kestivät noin 2 viikkoa, ja olin työvuorossa melkein jokaisena kisapäivänä. Työskentelin katsomo-oppaana, ja tehtäviini kuului tarkastaa asiakkaiden lippuja, kun he tulivat katsomoon. Tarvittaessa myös neuvoin heitä oikeaan katsomoon.

Pidin siitä, miten paljon MM-kisoissa kohtasi erilaisia kulttuureita. Eniten pidin norjalaisista, he olivat niin ihanan iloisia. Kun Iivo Niskanen voitti Suomelle kultaa, norjalaiset hurrasivat Suomen mukana huutaen "Bra Finsk! Bra Finsk!". Heidän asenteensa suoraansanoen oli "harmi että me emme voittaneet, mutta kiva että te voititte!". Kaverin kannustamista. He olivat hengessä mukana, tosin, voittihan Norja itsekin aika monta mitalia.

Toimenkuvassani pidin eniten siitä, että vaikka katsomot, joissa työskenneltiin oltiin määrätty ennalta, niin silti itse sai vaikuttaa siihen, missä halusi olla. Toiveet otettiin huomioon, ja ruokatunnilla sai käydä omaan tahtiin, kohtuulisessa ajassa.  Myös työporukka oli tosi hyvä kaikki olivat aika samanhenkisiä. Tosin kaikki olivat vapaaehtoisia, joten tämä varmaan vaikutti asiaan.

Yhtenä työpäivänä törmäsin Antti Tuiskuun, joka tuli juuri siihen katsomoon, jossa minä olin katsomo-oppaana. Otettiin Antin kanssa yhteiskuva ja hän toivotti minulle ja työparilleni hyvää työvuoroa. Todella symppikseltä vaikutti. Yhtenä päivänä (24.2.17) oli myös After Ski Party, jossa oli Antti Tuiskun keikka. Menimme sinne luokkalaisteni tyttöjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan voisin kuvailla Hiihdon MM-kisoja yhdeksi elämäni suurimmista kulttuurielämyksistä. Niin monta kulttuuria niin lyhyessä ajassa. Niin paljon ihmisiä. Niin paljon tunnelmaa. Niin paljon iloa ja riemua. Tämä kaikki näkyi eri kulttuurien omilla tavoilla.


Antti Tuiskun kanssa otettu yhteiskuva oli yksi mun lempi asioista koko työharjoittelun aikana! <3


Antti Tuiskun keikan jälkeen ymmärsin, miksi miestä sanotaan Suomen kovimmaksi bailaajaksi.

Lahden hyppyrimäet illan hämärtyessä.

Kisatunnelmia

Kisatyttönä

Petra

tiistai 30. tammikuuta 2018

UNELMIEN AMIS

Koulutuskeskus Salpauksessa järjestettiin marraskuussa 2017 (30.11.) Unelmien amis -tapahtuma, johon tuli yhdeksäsluokkalaisia vanhempineen tutustumaan koulutustarjontaan. Paikalla oli monia aloja aina musiikkiteknologeista lähihoitajiin ja tietenkin myös matkailualalla oli oma piste. Tapahtuman kesto oli kolme tuntia (15:00-18:00).

Itse työskentelin tapahtumassa matkailualan pisteellä kertoen alastani ja vastaten vieraiden kysymyksiin. Kanssani pisteellä oli alani opinto-ohjaaja, joka auttoi kysymyksiin vastaamisessa. Tein tapahtumaa varten kuvasarjan matkailualasta. Kuvia oli lapista, ulkomailta, hotelleista, ja muunmuassa rekiajelu-retkestä. Kuvasarjan oli tarkoitus havainnollistaa puhumista ja näin vieraat saivat selkeämmän kuvan matkailualasta ja siitä, mitä kaikkea alan opinnot sisältää. Minulla oli kolmen tunnin tapahtuman aikana yksi kahvitauko.

Opinto-ohjaaja oli hyvin tyytyväinen työhöni tapahtumassa. Itsekin tykkäsin tapahtuman laadusta ja siitä, että se oli illalla, vaikka koulupäiväni venyikin sen takia, se ei haitannut minua sillä aikani kului nopeasti vieraiden kanssa jutellessa.

Petra

perjantai 26. tammikuuta 2018

AVOIMET OVET 2017

Koulutuskeskus Salpauksessa järjestetään vuosittain Avoimet Ovet -tapahtuma, johon kutsutaan yhdeksäsluokkalaisia Päijät-Hämeen kouluista. Tapahtumassa on aina pisteitä eri aloilta, ja näillä pisteillä alojen opiskelijat kertovat pääpiirteitä alastaan sekä sen opintojen sisällöstä.
Vuonna 2017 Avoimet ovet järjestettiin Ståhlberginkadun ja Vipusenkadun kampuksilla. Itse työskentelin Ståhlberginkadulla järjestetyssä tapahtumassa. Tapahtuman kesto oli 2 päivää.

Kuuluin Avoimien ovien vastuutiimiin, mutta hyppäsin projektiin todella loppumetreillä. Tapahtumaan oli enää vain hieman yli viikko aikaa, kun hyppäsin mukaan. Alunperin tulin mukaan Koulukiertue-projektin kautta. Aluksi meitä vastuuhenkilöitä oli kolme, mutta yksi jäi pois kesken kaiken omista syistään.

Avoimet ovet sisälsi paljon yhteistyötä muiden alojen sekä opojen kanssa. Ajoittain meistä tuntui, ettemme saaneet tarpeeksi infoa tapahtumasta, eivätkä opotkaan olleet sataprosenttisen varmoja kaikista järjestelyistä, joten meidänkin oli siten melko haastavaa lyödä asioita lukkoon.

Minulla ja työparillani oli tapahtumassa oma opo-piste, johon saimme tehtävänannon opinto-ohjaajilta. Tehtävämme oli kertoa faktaa Salpauksesta sekä hyödyllistä tietoa opiskelusta. Omalta osaltamme piste sujui hyvin. Käytimme opo-pisteellä koulukiertueelle tehtyä Power Point -esitystä, jonka avulla havainnollistimme puhumista.
Tämän lisäksi minä tein kaikkien tapahtumassa työskennelleiden työvuorot ja aikataulutin päivän.

Pisteitä Avoimissa ovissa oli seuraavilta aloilta:
Matkailuala, hotelli -ravintola ja -cateringala ja leipurit.

Tapahtuman ensimmäisen päivän aamu oli sekava, olihan alunperin kolmen henkilön vastuu jäänyt kahdelle ihmiselle. Kaikki kuitenkin saatiin järjestymään ja lopulta päivä sujui ongelmitta. Seuraava päivä menikin jo rutiinilla.

Itselleni jäi hieman sekava olo koko tapahtumasta, sillä hyppäsin mukaan niin loppumetreillä. En esimerkiksi ikinä saanut nähdä tapahtuman toimintasuunnitelmaa, vaan hyppäsin suoraan aikataulutustehtävään ja työvuorojen kimppuun sekä miettimään mahdollista rekvisiittaa opo-pisteellemme. Mielestäni tämä kahden päivän tapahtuma oli sekavuudestaan huolimatta onnistunut.

-Petra

maanantai 22. tammikuuta 2018

SYKSYN 2017 RYHMÄYTYMISPÄIVÄT

Täällä opiskelijablogin puolella on ollut pieni tauko johtuen kiireellisistä projekteista ja arjesta. Syksy ja alkutalvi ovat olleet täynnä kaikenlaisia prokkiksia ja koulujuttuja, jotka ovat vaatineet miltei sen 24/7 keskittymisen.

Syksyllä Koulutuskeskus Salpauksessa järjestettiin ryhmäytymispäiviä aloittaneille opiskelijoille. Idea oli nostattaa luokan ryhmähenkeä ja ehkäistä kiusaamista. Ryhmäytymispäivissä opiskelijoille oltiin järjestetty erilaisia toiminnallisia ja pohdinnallisia aktiviteetteja, joiden kautta myös luokan opettaja pääsi seuraamaan, miten ryhmä toimii tiimissä ja arvioimaan ryhmähenkeä.

Suunnittelu ja toteutus:
Ryhmäytymispäivien suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin loppuvuodesta 2016. Kehiin heiteltiin ideoita aktiviteeteista ja niiden toteutuksesta. Huomioon otettavaa oli paljon: järjestettäessä toiminnallisia aktiviteetteja isoille ryhmille, tulee ottaa huomioon muun muassa turvallisuus. Mukana saattaa olla esimerkiksi liikuntarajoitteisia tai allergikkoja, joten nämäkin seikat tulee huomioida.

Suunnittelun alkuvaiheessa teemamme oli merirosvot, joka sai aluksi paljon kannatusta, mutta osoittautui lopussa vaikeaksi toteuttaa, sillä teeman mukaisia turvallisia aktiviteetteja oli tarjolla vain hyvin vähän. Lopulta teema vaihtui sekalaiseksi joukoksi erilaisia aktiviteetteja.

Suunnitteluvaiheen lopussa ne "huonommat ideat" karsiutuivat pois. Osa aktiviteeteista äänestettiin toteutusryhmän kesken, ja osassa oli puhtaasti vain mietittävä, onko kyseistä aktiviteettiä käytännöllistä ja järkevää toteutta, eli toisin sanoen: onko se hyödyllinen ryhmähengen nostattamisen kannalta?

Uudessa teemassa, jolla ei ollut siis varsinaista nimeä, ongelmaksi muodostui punaisen langan puuttuminen. Osa toteutusryhmästä oli sitä mieltä, että merirosvoteema olisi ollut hyvä sittenkin säilyttää, koska silloin projektilla olisi ollut punainen lanka, jota seurata, eikä eri aktiviteetti-vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla liikaa.
Etenkin päivän aloitus tuotti ongelmia. Aluksi päivä oltiin suunniteltu aloitettavan mavarena-tanssilla, joka ei loppuviimein ollut suosittu, joten aktiviteetti vaihdettiin ryhmäkuva-leikkiin, jossa opiskelijat saivat valita erilaisia hauskoja rekvisiittaesineitä ja muodostaa persoonallisen ryhmäkuvan, jonka he lopuksi saivat itselleen muistoksi päivästä.
Muita aktiviteetteja olivat: pantomiimi, kuka minä olen-leikki, alakohtainen tietovisa, solmu-leikki, taidepiste.
Pantomiimissa leikki eteni aina siten, että pisteen/leikin vetäjä näytti esimerkin (otti yksinkertaisen lauseen purkista, ja näytteli sen), jonka jälkeen ryhmäytettävät tekivät saman vuorotellen.
Joissakin ryhmissä leikki aiheutti esiintymispelkoa, joten silloin kyseistä opiskelijaa ei tietenkään voitu pakottamaan näyttelemään mitään.
Kuka minä olen -leikissä opiskelijoiden selkään laitettiin Disney-hahmo, ja sen perusteella muut ryhmäläiset antoivat hänelle vihjeitä siitä, kuka hän on. Leikki oli erittäin tykätty.
Alakohtaisessa tietovisassa opiskelijoille esitettiin heidän omaan alaansa liittyviä olennaisia kysymyksiä, joihin he vastasivat kolmen hengen ryhmissä. Heillä oli aina hetki aikaa miettiä vastaustaan. Lopuksi he saivat pisteet, mutta pisteitä ei merkitty ylös minnekään, koska visasta ei haluttu tehdä liian kilpailullista.
Solmu -leikissä nimen mukaisesti opiskelijat tekivät ryhmässä ihmissolmun. Joukosta otettiin aina yksi vapaaehtoinen purkamaan solmu. Leikki oli melko suosittu, mutta vähemmän sosiaaliset persoonat eivät aina pitäneet siitä.
Taidepisteellä ryhmät saivat koota lasipurkkiin luonnosta kerättyä materiaalia, joka jollain tavalla kuvasi luokan ryhmähenkeä heidän mielestään. Jokainen materiaali ja asia tarkoitti jotain, ja opiskelijat saivat itse keksiä, että mitä. Lopuksi taideteoksista otettiin kuva, jonka ryhmä sai muistoksi.


Loppujen lopuksi projektista jäi ihan hyvä fiilis, vaikka aluksi näytti siltä, että eihän tästä mitään tule. Ryhmäläisten avulla ja tuella saatiin lopulta onnistunut lopputulos, johon kaikki olivat loppuviimein tyytyväisiä.