MINÄ MATKAILIJANA

Saimme koulussa tehtävän, jossa täytyy täällä omassa opiskelija-blogissa pohtia omaa maailmankuvaa ja omaa matkustustyyliä.

Millainen matkailija minä olen? Millainen maailmankuva minulla on? Millaisen kohteen valitsen mieluiten? Mikä kohdevalintoihini vaikuttaa?

Näitä kysymyksiä tulin pohtimaan.

Aloitetaan vaikka siitä, että millainen maailmankuvani on. Olen hyvin avarakatseinen ja seikkailunhaluinen persoona. Tutkin asioita mielelläni ja rakastan uusien asioiden oppimista ja uusiin kulttuureihin tutustumista. Maailmani ei ole koskaan ollut millään tavalla mustavalkoinen, pikemminkin se on erilaisten värien sekamelska. Matkustelu on mielestäni loistava tapa avartaa omaa maailmankuvaa ja vaikka olenkin nähnyt ja aika paljon erilaisia kulttuureja ja tavannut eri maista tulevia ihmisiä, niin myönnettävä on, että minulla on silti vielä paljon opittavaa. Moni asia tulee varmasti vielä yllättämään tässä maailmassa.

Minulle maailma on todella iso käsite, jonka voi jakaa todella useisiin eri osa-alueisiin kuten vaikka maanosiin, kulttuureihin, uskontoihin ja ajattelutapoihin. Minun maailmankatsomuksessani ei ole yhtä oikeaa uskontoa tai yhtä oikeaa tapaa ajatella. Mitä uskontoon tulee, niin itse olen aika skeptinen sen suhteen, että tuolla ylhäällä olisi joku joka on luonut kaikki elämämme hyvät ja huonot hetket ennen kuin edes synnyimme. Tiedän kuitenkin, että jollekin uskonto voi tuoda suurta lohtua ja turvaa esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

RODOKSEN SATAMAA (Kuva Rhodoksen matkalta, elokuussa 2016)

 Matkustustyylini on yleensä ollut aika perinteinen, sillä tähän mennessä olen matkustellut vain perheen ja kerran opiskelutovereiden kanssa. Rantalomia Kreikan ja Espanjan saarilla, ja sinne sekaan mahtuu yksi kaupunkiloma Barcelonaan.
Pidän matkoista, joilla saa itse kohteessa katsoa mitä tahtoo tehdä, en siis niinkään valmiista pakettimatkoista.

Millainen matkailija olen? Noh, voisi sanoa, että se vähän riippuu siitä, lähdenkö ranta vai -kaupunkilomalle. Rantalomalla tahdon ehdottomasti rentoutua, ottaa aurinkoa, shoppailla ja ehkä käydä jollain kivalla retkellä tai muuten vain ihastelemassa uuden paikan kauniita maisemia ja nähtävyyksiä. Kaupunkilomalla taas mielelläni juoksen museosta ja kirkosta toiseen, shoppailen ja valokuvaan. Ihastuksen museoihin ja kirkkoihin olen saattanut periä äidiltäni, joka on hieman kokeneempi matkailijana.
Toisaalta, matka kuin matka, olen aina yhtä seikkailunmielisellä tuulella valmiina oppimaan kaiken mahdollisen paikallisesta kulttuurista. Paikallisten ruokien maistelu on ehdottoman tärkeää. En todellakaan turvaudu siihen "tuttuun ja turvalliseen" suomalaiseen ravintolaan, joka melko monesta suomalaisten suosimasta kohteesta löytyy.
Jos pitäisi sanoa, olenko psykosentrinen, midsentrinen vai allosentrinen matkailija, niin vastaisin olevani midsentrikon ja allosentrikon välimaastossa.

Se mistä matkailija-persoonani juontaa juurensa, on varmaan aikalailla sidoksissa luonteeseeni ja siihen, että äitini on aina kannustanut opettelemaan uutta ja tutkimaan maailmaa. Sisälläni ikään kuin asuu ikuinen utelias maailman lapsi, joka ei koskaan voi saada tarpeekseen kokemistaan seikkailuista.

Terkuin, Petra